Järjestöelämää – osa 1

Tietyt ihmistyypit toistuvat järjestöissä. Ystäväni kuului pitkään yhteiskunnallista keskustelua käyvään järjestöön, josta minäkin tunsin muutamia persoonia. Hän vaihtoi jäsenyyttään valmistumisensa jälkeen toiselle paikkakunnalle toiseen järjestöön, mutta tunsi elävänsä elämäänsä uudelleen ensimmäisessä kokouksessa.Takarivissä saa nukkua

Tampereen Eki = Oulun Pertti

Ikä 65 v. Ääni narisee. Sanat venyy. Puheenvuoro alkaa usein nukuttamaan. Puhuu paljon muttei sano mitään: “Kuulkaas toverit, kummää olin viime viikolla tosa Tammelan torilla, niin toi Niemelän Riku sano mulle, että viäkö sää Eki jaksat touhuta näissä samoissa hommissa. Ni mää kuulkaa sanoin sille, että mää kuulun jo kalustoon.” [räkäistä naurua]

Tampereen Risto = Oulun Juha

N. 25-vuotias yliopisto-opiskelija. Korostaa akateemisuuttaa käyttämällä sivistyssanoja väärin. Puhuu mielellään viisaita ja ottaa kantaa, mutta ei onnistu tuomaan keskusteluun mitään uutta tai rakentavaa. Jankkaa väittelyissä. Lauserakenteet ovat monimutkaisempia kuin mihin kyvyt riittävät, ja lauseet päätyvät käsittelemään eri asiaa kuin mistä ne alkoivat. Pukeutuu pikkutakkiin, joka nuhruinen ja väärää kokoa.

Tampereen Sirkka = Oulun Saara

Keski-iän paremmalla puolella oleva tukeva nainen. Kutoo aina kokouksessa. Ei sano juuri koskaan mitään. Toimii järjestön taloudenhoitajana. Kuuluu naisjaostoon (hänelle on uskoteltu, että naisjaoston kautta edistetään tasa-arvoa järjestössä. Todellisuudessa naiset ohjataan sinne, jotta miehillä on enemmän rauhaa tehdä päätökset keskenään). Toimii kahvinkeittäjänä kokouksissa.

Tietoinen automaationkäsittely

En ole ehtinyt kirjoitella viime aikoina. Työ on siinä mielessä hölmöläisen hommaa. Viisas pääsisi vähemmällä. Jos minä saisin päättää, ei kenenkään tarvitsisi tehdään ollenkaan töitä!

Järjestöjen koulutusbisnes on siitä mukavaa, että näkee useiden eri järjestöjen käytäntöjä ja kuulee/kokee hauskoja tilanteita järjestömaailmasta. Ajattelin alkaa kirjoittamaan niistäkin.

24353281_1753776f43_mKävin asiakkaan toimistolla, jossa työskenteli 4-5 henkeä. Jonkinlaiset resurssit siis. Kaikki olivat keski-ikäisiä naisia, eikä heille oltu järjestetty tietotekniikkakoulutusta. Ohjelmistotkin olivat vähän vanhanaikaisia. Niinpä he eivät osanneet/voineet päivittää keskitetysti yhteystietolistoja (jotka muuttuvat järjestöissä koko ajan). Heillä oli käytävässä yksi tietokone, johon kaikki päivittivät yhteystiedot Exceliin ja kaikki lähettivät sähköpostit siltä koneelta. Muuten ei voitu tietää meneekö viesti oikeaan osoitteeseen. Näin joillakin…

Kun asiaa oikein miettii, niin tietokoneet ovat ihan pelsepuupin keksintöä.

Erämaasta kaupunkiin

Olin viikon Kuusamossa Karhunkierroksella. Erämaassa vallitseva rauha valtasi myös mielen. Ei olisi huvittanut palata tänne metelin ja kiireen keskelle. Katsotaan kadulle heitettyjä roskia ja myymään mielikuvia ja hyvää fiilistä. Sivistyksen pariin.

Erämaassa liikkui sellaisia ihmiä joista pidän: heille luonto, kanssaihmisten huomioiminen ja käytännöllisyys ovat tärkeämpiä kuin nopeat rahalla hankitut elämykset, suorittaminen ja kaunis ulkokuori. Pitäisiköhän ryhtyä eräoppaaksi?

Palasin keskelle finanssikriisiä. Finanssikriisi on ihan jees. Saadaan taas opetus vapaan markkinatalouden toiminnasta. Vaikka onko noista aiemmistakaan kerroista mitään opittu?

Aivan finaalissa

Lähden parin päivän päästä serkkuni kanssa Lappiin vaellukselle. Bloggauksen otsikko on serkun piposta, mutta itsellekin loma tulee tarpeeseen, sillä pääni on töissä vuorokaudet ympäri. Öisin yleensä käyn keskusteluja toimitusjohtajan tai konsulttien kanssa siitä miten firman kassavirran saa nousuun. Ne eivät ole painajaisia, mutta aamulla tietää taas tehneensä töitä. Onneksi en vielä tee öisin puhelinmyyntiä. Se ei ole ihmisen hommaa alkuunkaan.

Blogikoulutus

Tänään olin järjestämässä blogikoulutusta kunnallisvaali- ehdokkaille Tampereella. Tilaisuus alkoi mielenkiintoisissa tunnelmissa, kun moni kurssille ilmoittautunut jäi ilmoittamatta pois. Ehkäpä harvinaisen kaunis auringonpaiste sai monet viettämään lauantaita muualla kuin atk-luokassa. Tämä on niitä yrittäjien riskejä…

No, tilaisuudesta selvittiin kunnialla ja illalla kokkasimme kavereiden kanssa.

Päädyin sitten minäkin blogiin

Osallistuin Eetanetin blogikurssille. Halusin päästä koko kansan tietoisuuteen. Tulinkohan myyneeksi sieluni Internet-pirulle, sillä bloggaamiseen jää kuulemma helposti koukkuun. Tämä jää nähtäväksi.