Olin viikon Kuusamossa Karhunkierroksella. Erämaassa vallitseva rauha valtasi myös mielen. Ei ol
isi huvittanut palata tänne metelin ja kiireen keskelle. Katsotaan kadulle heitettyjä roskia ja myymään mielikuvia ja hyvää fiilistä. Sivistyksen pariin.
Erämaassa liikkui sellaisia ihmiä joista pidän: heille luonto, kanssaihmisten huomioiminen ja käytännöllisyys ovat tärkeämpiä kuin nopeat rahalla hankitut elämykset, suorittaminen ja kaunis ulkokuori. Pitäisiköhän ryhtyä eräoppaaksi?
Palasin keskelle finanssikriisiä. Finanssikriisi on ihan jees. Saadaan taas opetus vapaan markkinatalouden toiminnasta. Vaikka onko noista aiemmistakaan kerroista mitään opittu?
